News

Betty Grable

Betty Grable

Betty Grable was an American actress, dancer, singer, and famous pinup girl whose bathing-suit poster was an icon of the World War II era.BeginningsRuth Elizabeth Grable was born on December 18, 1916, in Saint Louis, Missouri, to John C. When Betty was 13 years old, her mother took her to Hollywood. Lillian lied about Betty’s age, and she snagged a part in the 1929 film Happy Days.In 1934, Betty signed a five-year contact with RKO pictures. Betty became the studio`s top star throughout the decade, with such splashy technicolor films as Down Argentine Way, and Pinup Girl.As famous as Mona Lisa?Grable posed for a pinup photo that was destined to become escapist fare among GIs fighting overseas in World War II. Despite competition from Dorothy Lamour, Rita Hayworth, and Lana Turner, Grable was indisputably the number-one pinup girl for the GI.In 1943, Grable married Jazz trumpeter and big-band leader, Harry James. Treasury Department noted that she was the highest-paid star, earning about $300,000 a year.In the late 1940s, 20th Century-Fox insured Grable`s legs with Lloyds of London for $1 million. The veteran actress appeared in her last film, ironically titled How to be Very, Very Popular, in 1955.Grable moved to Las Vegas, Nevada. She continued her career with television and nightclub appearances in the 1950s, and the stage in the early 1960s.Latter daysGrable led a starstruck life, but it was not rife with scandal like numerous other careers. She cared about her family; her family life meant more to her than stardom, but she was a star nonetheless.Betty Grable died of lung cancer on July 2, 1973, at the age of 56, and was buried in the Inglewood Park Cemetery in Inglewood, California.


Body Measurements Table

All body measurements and statistics of Betty Grable, including bra size, cup size, shoe size, height, hips, and weight.

Body shape:Hourglass
Dress size:8
Breasts-Waist-Hips: 36-23-35 inches (91-58-89 cm)
Shoe size:5
Bra size: 34B
Cup size:B
Height: 5’4″ (163 cm)
Weight: 120 lbs (54 kg)
Natural breasts or implants: Natural


What happened to Betty Grable's daughters?

What happened to Betty Grable's kids? Was she really a model wife and mother? Good grief she was never home. Her two daughters Victoria and Jessica were brought up by anyone available. Housekeepers, nannies and themselves. They looked after each other. No, Betty Grable and her husband Harry James were two of the worst parents in Hollywood except for Joan Crawford. They were totally enamored with themselves. Gambling, smoking, affairs, Betty was far too busy making movies and having affairs to care too much about her daughters. Which caused bitterness that did not end with her death. The girls were left nothing when it came to the end. Harry James once tried to make amends when he was far too old and an alcoholic, this did not end the bitterness of the two girls. They did not even attend Betty Grables funeral. So, are the people in Hollywood defined by their popularity? Or their humanness to their children and others? I feel so sorry for Hollywood children.


Age, Height & Measurements

Betty Grable has been died on Jul 2, 1973 ( age 56). She born under the Sagittarius horoscope as Betty's birth date is December 18. Betty Grable height 7 Feet 2 Inches (Approx) & weight 193 lbs (87.5 kg) (Approx.). Right now we don't know about body measurements. We will update in this article.

Height5 Feet 11 Inches (Approx)
Weight277 lbs (125.6 kg) (Approx)
Body Measurements
Eye ColorDark Brown
Hair ColorBlack
Dress SizeXXS
Shoe Size4.5 (US), 3.5 (UK), 37 (EU), 23 (CM)

Sisällysluettelo

Elizabeth Ruth Grable syntyi 18. joulukuuta 1916 Saint Louisissa, Missourissa. [1] [2] [3] Hänen vanhempansa olivat John Conn (1883–1954) ja Lillian Rose Grable (omaa sukua Hofmann, 1889–1964). Elizabeth Ruth, jota jo lapsuudessa kutsuttiin lempinimellä ”Betty”, oli nuorin kolmesta lapsesta. [2] Bettyn kaksi vanhempaa sisarusta olivat Marjorie (1909–1980) ja John Karl (tai kirjoitusmuoto Carl, [1] 1914–1916), joka kuoli jo varhaislapsuudessa. Useimmat Grablen sukujuuret olivat Amerikasta, mutta kaukaisimmat olivat myös hollantilaisia, iiriläisiä, saksalaisia ja englantilaisia. [1]

Grable aloitti kolmivuotiaana Clark’s Dancing Schoolin [4] ja kävi Mary Institute and St. Louis Country Day Schoolia asuessaan vielä Saint Louisissa. [3] Tanssin lisäksi Grable kävi laulu- ja saksofonitunneilla. [2]

Alkuvuodet Muokkaa

Kaliforniassa vietetyn perheloman jälkeen vuonna 1929 Lillian päätti muuttaa osavaltioon tyttärensä kanssa. Motiivina oli pyrkimys saada Betty elokuviin ja lopulta eri studioihin. Betty jatkoi koulunkäyntiä Hollywood Professional Schoolissa, otti tanssitunteja Ernest Blecher -akatemiassa ja oli valmennuksessa Albertina Rosch Schoolissa. Ensimmäisessä elokuvassaan Onnellisia päiviä (1929), jonka ohjasi Benjamin Stoloff, Betty oli vasta 12-vuotias, mutta hänet oli maskeerattu tummaihoiseksi kuorotytöksi, eikä hänen oikeaa ikäänsä voitu päätellä. Seuraavaan elokuvaan Lillian yritti saada häntä väärennetyllä henkilöllisyystodistuksella, jonka mukaan Betty oli 15-vuotias, mutta he jäivät kiinni. Kuitenkin jo vuonna 1930 Betty sai suuren roolin musikaalikomediassa Hääkellot, jonka pääosassa on Eddie Cantor. Samalla hänestä tuli yksi ensimmäisistä The Goldwyn Girlseistä, joka oli tuottaja Samuel Goldwynin luoma tanssijakokoonpano.

Grable teki tasaisen runsaasti sivurooleja elokuvissa koko 1930-luvun, kuten musiikkikomedioissa Härkätaistelija (1932), Purjehdus paratiisiin (1933), Fred Astairen ja Ginger Rogersin tähdittämässä Continental – hupainen avioero (1934) ja komediassa Mustanlesken murhat (1935). Grable pääsi vuonna 1937 20th Century Foxin listoille. Hän sai jo samana vuonna naispääosan musikaalista This Way Please, jonka ohjasi Robert Florey.

Menestys Muokkaa

Grable esiintyi 1930-luvun loppupuolella vielä muutamassa elokuvassa, kuten tärkeissä rooleissa komedioissa College Swing (1938), jonka ohjasi Raoul Walsh ja Give Me a Sailor (1938), joista hän ei saanut paljonkaan huomiota. Hän alkoi jo ajatella, että oli epäonnistunut urassaan. lähde? Grablen ura lähti nousuun komedian Million Dollar Legs ansiosta, joka ilmestyi heinäkuussa 1939 ja jossa hän näytteli ensimmäisen aviomiehensä Jackie Cooganin kanssa. Musiikkikomedian Man About Town (1939) kuvausten aikana Grablen terveydentila oli romahtanut ja hänet vietiin sairaalaan umpilisäkkeen tulehduksen takia. [5] Million Dollar Legs -elokuvan jälkeen Grable näytteli Alice Bartonia Broadway-musikaalihittissä DuBarry Was a Lady, joka sai ensi-iltansa 6. joulukuuta 1939. Roolista Grable sai myöhemmin samana vuonna huomiota nousevana tähtenä. Näytelmä suljettiin 12. joulukuuta 1940 408 näytöksen jälkeen. DuBarry Was a Ladystä tehtiin vuonna 1943 elokuvaversio, jossa pääosassa on Lucille Ball.

Vuonna 1940 Grable sai sopimuksen 20th Century Foxin kanssa. Samana vuonna hän sai Glenda Crawfordin pääroolin romanttisesta musiikkikomediasta Tanssi, senorita, jossa näyttelivät myös Don Ameche ja Carmen Miranda. Elokuva oli menestys ja sai erinomaiset arvostelut sekä teki Grablesta suuren tähden. Elokuva oli myös kolmen Oscarin ehdokkaana. Seuraavassa elokuvassaan Kadun sävelmä (1940) Grable näytteli Alice Fayen kanssa, ja naisista tuli elinikäiset ystävät. Kadun sävelmä voitti parhaan musiikin Oscarin vuonna 1941. Kadun sävelmän jälkeen Grablen uralla seurasi tauko. Hän matkusti Chicagoon viikoksi kirjailija ja viihdyttäjä Ken Murrayn kanssa tutustuakseen Chicago Theateriin. [5] Matkalla oli mukana myös Victor Mature, jonka kanssa Grable on seurustellutkin. [5] He myös näyttelivät yhdessä film noir -elokuvassa Silmukka kiristyy vuonna 1941. Yhdessä he menivät College Inniin kuuntelemaan Dick Haymesia, joka myös esitteli Grablen tulevalle aviomiehelleen Harry Jamesille, joka oli kuuluisa orkesterinjohtaja ja jazztrumpetisti. Kaivatun tauon jälkeen Grable palasi takaisin Hollywoodiin ja alkoi kuvata seuraavaa elokuvaansa Kesäloma Miamissa, jossa hänen vastanäyttelijänään oli toisen kerran Don Ameche sekä Robert Cummings.

Seuraavina vuosina Betty Grable näytteli useissa suurissa menestyselokuvissa: Tyrone Powerin kanssa toimintaelokuvassa Meidän lentäjien kesken (1941), joka sai Oscar-ehdokkuuden, Victor Maturen kanssa musikaalikomediassa Etelämeren laulu (1942), musikaalikomediassa Tivolin kaunotar (1943), joka on yksi Grablen suurimmista hittielokuvista ja joka sai Oscar-ehdokkuuden, sekä elokuvassa Pin up -tyttö (1944), jonka jälkeen Grable vetäytyi elokuvista seitsemäksi kuukaudeksi äitiyslomalle. lähde? Vuonna 1945 Grable teki June Haverin kanssa elämäkerrallisen musikaalidraaman Dolly-sisarukset (1945), joka sai Oscar-ehdokkuuden. Vuonna 1947 ensi-iltaan tuli suosituin Betty Crable-elokuva, musikaali Kevytmielinen äitini (1947), jossa hänen vastanäyttelijänään oli Dan Dailey. Grable on myös maininnut Daileyn suosikkikollegakseen. Kevytmielinen äitini oli ehdokkaana kolmeen Oscariin, joista se voitti yhden. Grablelta ilmestyi seuraavana vuonna fantasiakomedia Kärpännahkaviitta (1948), jossa hänen vastanäyttelijänään oli Douglas Fairbanks Jr. Elokuva oli myös Oscar-ehdokkaana.

Grable on novellin Betty Grable and the House with the Iron Shutters ihannoitu sankaritar, jonka teki kirjailija Kathryn Heisenfelt ja julkaisi Whitman Publishing Company vuonna 1943. Vaikka novellissa sankaritar samaistuu kuuluisaan näyttelijättäreen, tarinat ovat kuitenkin täysin keksittyjä. Kirja on mitä ilmeisimmin nuorisolle suunnattu novelli ja muistuttaa Paula Drew’n seikkailuja Neiti Etsivä -kirjoissa. Se on osa 16 kirjan kokoelmaa, jotka julkaistiin vuosien 1941–1947 välillä. Kaikissa kirjoissa Grable on päähenkilö ja sankaritar.

Vuonna 1947 Grable oli vuoden parhaiten palkattu tähti Amerikassa hän ansaitsi noin 300 000 dollaria vuodessa. lähde? Grablen suurimpana pin-up-kilpailijana pidetään Rita Hayworthia, vaikka Grable oli kiistaton pää-pin-up-tyttö amerikkalaisille sotilaille.

Grable palasi yhteistyöhön Victor Maturen kanssa Oscar-ehdokkaana olleessa musikaalissa Chicagon Venus vuonna 1950, joka oli uudelleenfilmatisointi Grablen omasta elokuvasta Tivolin kaunotar (1943). Dan Daileyn kanssa Grable palasi valkokankaille musiikkidraamassa Sinitaivas (1950), jossa näyttelivät myös Jane Wyatt ja Mitzi Gaynor, sekä musikaalissa Seikkailu Tokiossa (1951). Studiopäällikkö Darryl F. Zanuck lainasi tähteään kalliisiin Technicolor-elokuviin ja piti hänet kiireessä Grable teki lähes 25 musikaalia ja komediaa 13 vuodessa. Viimeinen Foxille tehty suurmenestyselokuva sekä viimeinen pääosa oli komedia Kuinka miljonääri naidaan vuodelta 1953, jossa näyttelivät myös aikansa tähti Marilyn Monroe sekä Lauren Bacall. Grablen myöhempi ura oli huomattavaa taistelua studiopomojen kanssa. Kerran erään riidan keskellä Zanuckin kanssa Grable repi palasiksi sopimuksensa ja ryntäsi ulos Zanuckin toimistosta. Vuonna 1953 Zanuck oli huolitellut Monroen syrjäyttämään Grablen Foxin vakinnaiselta seksisymbolin paikalta. Grablen ja Monroen välillä ei kuitenkaan tiedetä olleen koskaan kilpailua.

Kuinka miljonääri naidaan -elokuvan kulisseissa Grable sanoi Monroelle kuuluisan lauseensa:

»Go and get yours, honey! I’ve had mine” (suom. Mene ja saat omasi, kulta! Minä sain jo omani ).»

Heistä tuli kuvauksien aikana ystävät. Samoihin aikoihin Grable menetti isänsä Conn Grablen vuonna 1954, joka kuoli 71-vuotiaana.

Kuinka miljonääri naidaan -elokuvan jälkeen Grable näytteli viimeisessä musikaalissaan Kahteen rakastunut, jossa hän esiintyi Jack Lemmonin kanssa. Kahteen rakastunut oli myös Grablen toiseksi viimeinen elokuva. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi komedia Vaalea viettelys vuodelta 1955, jossa hän näytteli jälleen Robert Cummingsin kanssa. Marilyn Monroe oli aiemmin hylännyt Vaalean viettelyksen kun sitä oli tarjottu hänelle, sillä hän etsi dramaattisia ja haastavia rooleja yrittäen laajentaa skaalaansa. [5] Sen jälkeen roolia tarjottiin Grablelle ja tämä hyväksyi sen sanoen: “Yes, for a price.” [5] (suomeksi ”Kyllä, hinnasta”), vaikka ei halunnutkaan tehdä kyseistä elokuvaa. Grable ei pitänyt elokuvasta, eikä Vaalea viettelys saanut kriitikoiltakaan paljon huomiota. Hänen loistokas Hollywood-uransa oli jo päättymässä.

Loppuvuodet Muokkaa

Vaalean viettelyksen jälkeen Grable toivoi varmistavansa vielä neiti Adelaiden roolin Enkeleitä Broadwaylla -musikaalin elokuvaversiossa, joka tuli ensi-iltaan vuonna 1956. Kun tuottaja Samuel Goldwyn sai tietää, että Grable sivuutti tapaamisen hänen kanssaan koiran sairastumisen takia, Goldwyn oli suuttunut ja poisti Grablen rooliharkinnasta. Osa annettiin lopulta Vivian Blainelle, joka oli tehnyt musikaalin alkuperäisen roolin Broadwaylla.

Grable oli uransa loppuvaiheessa stressaantunut ja tähteyteen kyllästynyt ja poistui elokuvamaailmasta kokonaan. Hän siirtyi Las Vegasiin television pariin, näytteli Broadwaylla ja esiintyi yökerhoissa 1950-luvun lopulla. [2] Hän esiintyi televisiossa vuosina 1954–1973 sarjoissa Shower of Stars, Ford Star Jubilee, Andy Williams Show, The Lucy-Desi Comedy Hour ja What’s My Line?.

Joulukuussa 1962 Grable ja hänen suosikkikollegansa Dan Dailey avasivat Dunes Hotelissa teatterituotannon Enkeleitä Broadwaylla. Se kesti aina kesään 1963 asti. Grablen Lillian-äiti kuoli vuonna 1964 75-vuotiaana.

Tammikuussa vuonna 1964 Grable aloitti Hello, Dolly!-kiertueen, joka avattiin Chattanoogassa, Tennesseessä. Esityksiä pidettiin useissa kaupungeissa ja viimeiseksi näytelmää esitettiin Las Vegasissa. Musikaali esitettiin Rivera Hotelissa ensimmäisen kerran 23. joulukuuta. [5] Näytelmä suljettiin Riverassa syksyllä 1966. Sen jälkeen sitä esitettiin Chicagossa Schubert Theatressa kahden kuukauden ajan. Musikaali suljettiin kokonaan 12. kesäkuuta vuonna 1967. Grable korvasi kesäkuussa 1967 Martha Rayen Broadwayn Hello, Dollyssa ja pysyi roolissaan marraskuuhun 1967 asti. Elokuussa vuonna 1968 Grable näytteli Billie Dawnia Born Yesterday -tuotannossa. Tätä näytelmää esitettiin kaksi viikkoa Chicagossa ja Houstonissa.

Vuonna 1969 Grable sai roolin, josta hän oli innoissaan: Belle Starr, joka avattiin Skotlannissa ja jota esitettiin myös Lontoossa. Näytelmä oli synkkä epäonnistuminen ja se suljettiin 16 esityksen jälkeen. Kriitikot pitivät näytelmää sivistymättömänä. Palattuaan Yhdysvaltoihin Grable kiersi jälleen Born Yesterday -tuotannossa. Se avattiin Illinoisissa vuoden 1969 lopulla ja kesti puolitoista vuotta, vuoteen 1971 asti.

Vuonna 1972 Grable hyväksyi kutsun vuoden Oscar-gaalaan, jonne hän meni vanhan ystävänsä Dick Haymesin kanssa. He avasivat yhdessä kirjekuoren, jossa oli parhaan musikaalin pisteet. Esiintymisen aikana Grable havaitsi oudon tunteen rinnassaan. [5] Kun he olivat matkalla lentokentälle palkintojenjaon jälkeen, hänelle tuli hengitysvaikeuksia. [5] Grable kiirehti Saint Johnin sairaalaan Santa Monicassa, jossa hänellä diagnosoitiin keuhkosyöpä. Grable sai laajaa hoitoa, jonka jälkeen hän päätti palata takaisin teatteritöihin.

Grable jatkoi Born Yesterday -tuotantoa. Näytelmä avattiin uudelleen 24. tammikuuta 1973 Alhambra Dinner Theatressa Jacksonvillessa, Floridassa. [5] Sitä esitettiin aina maaliskuun puoliväliin asti.

Grable solmi ensimmäisen avioliittonsa entisen kuuluisan lapsitähden Jackie Cooganin (1914–1984) kanssa 20. marraskuuta vuonna 1937, [3] [1] jonka hän oli tavannut kesällä 1935. Cooganilla oli stressiä oikeudenkäynnistä, jota hän oli käynyt vanhempiaan vastaan omaisuudesta, jonka hän oli ansainnut mykkäelokuvapäivillään. Tämä oli osasyynä parin eroon. Ero myönnettiin 9. lokakuuta vuonna 1940. [1] [3]

Grable meni toisen kerran vihille big band -johtaja ja jazztrumpetisti Harry Jamesin (1916–1983) kanssa aamuyöllä 5. heinäkuuta 1943. [1] Häät olivat rauhallinen seremonia Las Vegas Stripin varrella sijaitsevassa The Little Church of the Westin hääkappelissa Paradisen kaupunginosassa Las Vegasissa, Nevadassa. [5] Häämatkalle ei ollut aikaa, kun Grablen piti kiirehtiä elokuvan Pin up -tyttö kuvauksiin. Pari sai kaksi tytärtä: Victoria Elizabeth Jamesin, joka syntyi kotona 4. maaliskuuta 1944 [1] [3] ja Jessica ”Jessie” Jamesin, joka syntyi 20. toukokuuta 1947. [1] [3] Grablella oli myös kaksi poikapuolta, Harry Jefferey ja Timothy ”Tim” Ray James lähde? Harryn edellisestä avioliitosta Louise Tobinin kanssa. Grable ja James erosivat vuoden 1965 aikana ja heidän avioeronsa myönnettiin 8. lokakuuta vuonna 1965. [1] He olivat naimisissa 22 vuotta aviovuosia piinasivat alkoholismi ja uskottomuus.

Betty Grable seurusteli elämänsä aikana muiden muassa Victor Maturen, Desi Arnazin lähde? ja George Raftin lähde? kanssa. Raftin kanssa suhde päättyi kahden ja puolen vuoden jälkeen, kun Raft ei voinut saada avioeroa katolisesta vaimostaan.

Grable seurusteli toisen avioliittonsa jälkeen tanssija Bob Remickin kanssa, joka oli Grablea useita vuosia nuorempi. Vaikka he eivät menneet naimisiin, romanssi kesti aina Grablen kuolemaan saakka.

Grable oli somnambulisti eli unissakävelijä ja hän kärsi myös demofobiasta eli väkijoukkopelosta.

Kuolema Muokkaa

Grablen oli tarkoitus matkustaa työn perässä Tampaan, Floridaan maalis-huhtikuussa 1973, mutta hän kärsi toistuvista kivuista ja joutui jälleen sairaalahoitoon. Syöpä oli levinnyt. Leikkauksen jälkeen Grable kykeni vielä viettämään aikaa Las Vegasin kodissaan, mutta hänen tilansa heikkeni nopeasti ja hänet otettiin uudelleen Saint Johnin sairaalaan Santa Monicassa.

Betty Grable kuoli keuhkosyöpään 56-vuotiaana 2. heinäkuuta 1973 kello 17.15 Saint Johnin sairaalassa Santa Monicassa, Kaliforniassa. [5] [3] [1]

Grablen hautajaiset pidettiin kolme päivää myöhemmin Beverly Hillsissä All Saints Episcopal -kirkossa 5. heinäkuuta, tasan 30 vuotta hänen ja Harry Jamesin hääpäivästä. James puolestaan kuoli hautajaispäivästä tasan kymmenen vuotta myöhemmin 5. heinäkuuta vuonna 1983, mikä olisi ollut hänen ja Grablen 40. hääpäivä. Kappeli oli täynnä punaisia neilikoita, jotka olivat Grablen lempikukkia. Hautajaisissa soitettiin Grablen suosikkilauluja. Seremonian aikana monet huomasivat, että urkuri soitti kappaleen ”I Had the Craziest Dream”. Hänen hautajaisiinsa osallistuivat muiden muassa Harry James, Dorothy Lamour, Shirley Booth, Mitzi Gaynor, Johnnie Ray, Cesar Romero, George Raft, Alice Faye ja Dan Dailey. Grable haudattiin Kalifornian Inglewoodin kaupungissa sijaitsevalle Inglewood Park -hautausmaalle, [3] [1] Golden Westin mausoleumissa sijaitsevaan Dawnin pyhäkköön, johon on haudattu myös hänen vanhempansa. Sisar Marjorie Grable-Arnold haudattiin perhekryptaan vuonna 1980 kuoltuaan 71-vuotiaana.

Grable sai 8. helmikuuta 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle, osoitteeseen 6525 Hollywood Boulevard. [3] Hän on myös saanut 20. toukokuuta 1990 tähden Saint Louis Walk of Famelle, osoitteeseen 6350 Delmar. [4] [3] Grable on myös nimitetty Hall of Famous Missouriansiin Jefferson Cityyn, Missouriin vuonna 2009. Grable painoi käden- ja jalanjälkensä ja kirjoitti nimikirjoituksensa märkään betonilaattaan Grauman's Chinese Theatren edustalla 15. helmikuuta 1943.

Jayne Mansfield esitti Grablea George Raftia koskevassa elämäkertaelokuvassa Gangstereiden vallassa (The George Raft Story, 1961), jossa hänen nimensä oli Lisa Lang.

Hugh Hefner, Playboyn perustaja, totesi National Public Radion Morning Editionissa 23. huhtikuuta 2007 Terry Grossin haastattelussa Grablen olleen hänen inspiraationsa Playboy-imperiumin perustamiselle.

Laulaja-lauluntekijä Neil Sedakan kappale ”Betty Grable” on omistettu kokonaan hänen muistolleen. lähde?


Betty Grable WWII Pin Up


Elizabeth Ruth Grable ( Betty Grable) was born on December 18, 1916, in St. Louis, Missouri. Her mother Lillian was a stubborn and materialistic woman who was determined to make her daughter a star. Elizabeth, who later became Betty, was enrolled in Clark’s Dancing School at the age of three. With her mother’s guidance, Betty studied ballet and tap dancing. At 13, Betty and her mother set out for Hollywood with the hopes of stardom. Lillian lied about her daughter’s age, and Ruth landed several minor parts in films in 1930, such as “Whoopee!” (1930), “New Movietone Follies of 1930” (1930), “Happy Days” (1929/I) and “Let’s Go Places” (1930). In 1932 she signed with RKO Pictures. The bit parts continued for the next three years. Betty finally landed a substantial part in “By Your Leave” (1934). One of her big roles was in “College Swing” (1938). Unfortunately, the public didn’t seem to take notice. She was beginning to think she was a failure. The next year she married former child star Jackie Coogan. His success boosted hers, but they divorced in 1940. When she landed the role of Glenda Crawford in “Down Argentine Way” (1940), the public finally took notice of this shining bright star. Stardom came through comedies such as “Coney Island” (1943) and “Sweet Rosie O’Grady” (1943).

The public was enchanted with Betty. Her famous pin-up pose during World War II adorned barracks all around the world. With that pin-up and as the star of lavish musicals, Betty became the highest-paid star in Hollywood. After the war, her star continued to rise. In 1947 the US Treasury Department noted that she was the highest paid star in America, earning about $300,000 a year – a phenomenal sum even by today’s standards. Later, 20th Century-Fox, who had her under contract, insured her legs with Lloyds of London for a million dollars. Betty continued to be popular until the mid-50s, when musicals went into a decline. Her last film was “How to Be Very, Very Popular” (1955). She then concentrated on Broadway and nightclubs. In 1965 she divorced band leader Harry James, whom she had wed in 1943. Betty died July 2, 1973, of lung cancer at age 56 in Santa Monica, California. Her funeral was held July 5, 1973, 30 years to the day after her marriage to Harry James – who, in turn, died on what would have been his and Grable’s 40th anniversary, July 5, 1983. Her life was an active one, devoid of the scandals that plagued many stars in one way or another. In reality, she cared for her family and the family life more than stardom. In that way, she was a true star.’


Betty Grable’s measurements: 34 1/2-24-36 (self-described 1940), 36-24-35 (at time of her famous WWII pin-up poster), 36-23-35 (at a fit 112# in 1958), (Source: Celebrity Sleuth magazine)

Wore size 5A shoes. (Source: Celebrity Sleuth magazine)

Had a relationship with George Raft for 2-1/2 years, and ended it because he could not get a divorce from his Catholic wife.

Was a somnambulist (sleep-walker)

Did Playtex 18-hour Shortie commercials in the 1960s using her famous pinup pose — purportedly because she needed the money after her husband had spent her savings.

She and Harry James had two daughters, Victoria Elizabeth James (b. March 3, 1944) and Jessica James (b. May 20, 1947).


Later Works

During the latter days of her career, Betty Grable had her popularity waned in a way because she was ageing. She also had issues with 20th Century Fox on deciding which films to make and a pay rise. Grable&rsquos sometimes boycotted role and in response was suspended by Fox. She, however, had roles including Wabash Avenue, My Blue Heaven, Call Me Misterm 1951, Meet Me After the Show, 1951, How to Marry a Millionaire, There&rsquos No Business Like Show Business, 1954, Three for the Show, 1955, and How to Be Very, Very Popular, 1955.


Helen of Troy, the mythic Greek demigod who sparked the Trojan War and “launch’d a thousand ships,” had nothing on Betty Grable of St. Louis. For that platinum blond, blue-eyed Hollywood starlet had a set of gams that inspired American soldiers, sailors, airmen and Marines to set forth to save civilization from the Axis powers. And unlike Helen, Betty represented the flesh-and-blood “girl back home,” patiently keeping the fires burning. Frank Powolny brought Betty to the troops by accident. A photographer for 20th Century Fox, he was taking publicity pictures of the actress for the 1943 film Sweet Rosie O’Grady when she agreed to a “back shot.” The studio turned the coy pose into one of the earliest pinups, and soon troops were requesting 50,000 copies every month. The men took Betty wherever they went, tacking her poster to barrack walls, painting her on bomber fuselages and fastening 2-by-3 prints of her next to their hearts. Before Marilyn Monroe, Betty’s smile and legs—said to be insured for a million bucks with Lloyd’s of London—rallied countless homesick young men in the fight of their lives (including a young Hugh Hefner, who cited her as an inspiration for Playboy). “I’ve got to be an enlisted man’s girl,” said Grable, who signed hundreds of her pinups each month during the war. “Just like this has got to be an enlisted man’s war.”

Explore more iconic images that changed the world. Visit the TIME Shop to purchase prints, posters and more.


Betty Grable - History

Betty Grable had a relatively short life. She succumbed from lung cancer at age 56. But during her short life she had a prolific film star career. By the time she was 23 years old she had already played in about 20 films including the Academy Award-nominated film, "The Gay Divorcee" in 1934.

During the 1940's decade she was the top star of Twentieth Century Fox. During a thirteen year period, covering the 1950s, she played in about 25 musicals and comedies. Her last big hit with Lauren Bacall and Marilyn Monroe was "How to Marry a Millionaire" in 1953.

Some of her famous 1940s films were "Down Argentine Way" in 1941, "Moon over Miami" in 1941, "Spring Time in the Rockies" in 1942, "Coney Island" in 1943, "Sweet Rosie O'Grady" in 1942, "Pin Up Girl" in 1944, "Diamond Horse Shoe" in 1945 and "Mother Wore Tights" in 1947.

During the World War II years Grable was the number one pinup girl for American soldiers. Her competitors were Dorothy Lamour, Rita Hayworth and Lana Turner.

Grable's top post war musicals were "That Lady in Ermine" in 1948, "When My Baby Smiles at Me" in 1948 and "Wabash Avenue" in 1950.

Grable got into acting through her mother's insistence that one of her daughters become a film star. Her first movie role was in "Happy Days" in 1929, when she was only 13 years old. The fact that Grable made it as a film star says something about her mother's determination. But one must suspect that Grable's talents had more to do with her success than her mother's determination.

Betty Grable was born on December 18, 1916. Her father, John C. Grable, was the son of German and Dutch immigrants. Her mother, Lillian Hoffman, was of Dutch, Irish and English descent.

Grable married the famous former child actor, Jackie Coogan in 1937. But the marriage did not last long. It ended in divorce three years later in 1940. In 1943 Grable married jazz trumpeter and band leader Harry James. They had two children together. Her second marriage lasted 23 years. The couple divorced in 1965.

As stated before, Betty Grable's life was short. On July 2, 1973, at age 56, she died of lung cancer. She was interred at Inglewood Park Cemetery in Inglewood, California. During her entire acting career she had acted in 84 movies, stage plays or television presentations.

E-BOOKS AVAILABLE FROM AMAZON GOOGLE: Kindle Store Pegels

PROMINENT DUTCH AMERICANS, CURRENT AND HISTORIC

EIGHT PROMINENT DUTCH AMERICAN FAMILIES: THE ROOSEVELTS, VANDERBILTS AND OTHERS, 2015

FIFTEEN PROMINENT DUTCH AMERICAN FAMILIES: THE VAN BURENS, KOCH BROTHERS, VOORHEES AND OTHERS, 2015


Betty Grable

Elizabeth Ruth "Betty" Grable (December 18, 1916 – July 2, 1973) was an American actress, dancer and singer.

Her iconic bathing suit photo made her the number-one pin-up girl of the World War II era. It was later included in the LIFE magazine project "100 Photos that Changed the World". Grable was particularly noted for having the most beautiful legs in Hollywood and studio publicity widely dispersed photos featuring them. Hosiery specialists of the era often noted the ideal proportions of her legs as: thigh (18.5") calf (12"), and ankle (7.5"). Grable's legs were famously insured by her studio for $1,000,000 with Lloyds of London.

Grable appeared in several smash-hit musical films in the 1940s like, Down Argentine Way (1940), Moon Over Miami (1941), Springtime in the Rockies (1942), Coney Island (1943), Pin Up Girl (1944), and The Dolly Sisters (1945). However, she is best noted for her 1947 film Mother Wore Tights. By the 1950s, Grable was still making films like, Wabash Avenue (1950), Meet Me After the Show (1951), How to Marry a Millionaire (1953), and How to Be Very, Very Popular (1955), her last film. She retired from the movie industry in 1955, and never returned.

Betty Grable had several nicknames during her career like: "the girl with the million dollar legs," "the quick-silver blonde," "the queen of the Hollywood musical," and "the darling of the forties." Grable died in 1973 at age 56 of lung cancer.

She was born Elizabeth Ruth Grable in St. Louis, Missouri to John Conn Grable (1883�) and Lillian Rose Hofmann (1889�). She was the youngest of three children.

Most of Grable's immediate ancestors were American, but her distant heritage was of Dutch, Irish, German and English stock. She was propelled into the acting profession by her mother. For her first role, as a chorus girl in the film Happy Days (1929), Grable was only 12 years old (legally underage for acting), but, because the chorus line performed in blackface, it was difficult to tell how old she was. Her mother soon gave her a make-over which included dyeing her hair platinum blonde.

For her next film, her mother got her a contract using a false identification. When this deception was discovered, however, Grable was fired. Grable finally obtained a role as a 'Goldwyn Girl' in Whoopee! (1930), starring Eddie Cantor. Though Grable received no billing, she led the opening number, "Cowboys." Grable then worked in small roles at different studios for the rest of the decade, including the Academy Award-winning The Gay Divorcee (1934), starring Fred Astaire and Ginger Rogers, where she was prominently featured in the number "Let's K-nock K-nees".

In the late 1930s, Grable signed a contract with Paramount Pictures, starring in several B-movies, mostly portraying co-eds. Despite playing leads, the typecasting proved to hurt her career more than it was helpful. These films included, Pigskin Parade (1936), This Way Please (1937), College Swing (1938), and Man About Town (1939). In 1939, Grable appeared with her then husband, Jackie Coogan (married in 1937), in Million Dollar Legs, a low-budget B-movie. The title Million Dollar Legs, is a name from which her nickname is taken. Grable and Coogan divorced later that same year (October 1939). After small parts in countless low-budgeted B-Hollywood-movies through the 1930s, Grable finally gained national attention for her stage role in the Cole Porter Broadway hit Du Barry Was a Lady (1939). When her contract at Paramount expired, Grable decided to quit acting, being fed up with appearing in college films.

20th Century Fox & film stardom

In a 1940 interview, she said that she was "sick and tired" of show business and had decided to retire, but changed her mind - she received an unsolicited offer to go on a personal appearance tour, which she accepted and which led to Darryl F. Zanuck offering her a bigger contract, which she accepted, and which was followed by a part in Buddy DeSylva's Broadway show Du Barry Was a Lady and a part replacing the suddenly ill Alice Faye in Down Argentine Way. "If that's not luck I don't know what you'd call it" Grable said. "I've had contracts with four studios in 10 years and each time I left one or was dropped, I stepped into something better."

Following Down Argentine Way's major success, Grable was cast opposite Alice Faye in, Tin Pan Alley. Some say Grable and Faye had a rivalry, but this has been denied by both actresses. In 1941, she was cast in the Technicolor musical Moon Over Miami, again with Don Ameche, her co-star in Down Argentine Way. The film was a major success, as was Grable's next film A Yank in the RAF, a World War II film that was her first serious leading role in a major Hollywood film.

Following the major success of, A Yank in the RAF, Grable was assigned to, I Wake Up Screaming, in 1941, a black-and-white film noir, co-starring Carole Landis and Victor Mature. The film was a moderate box-office success.

In 1942, she was cast in Song of the Islands and Footlight Serenade, two successful motion pictures. However, Grable's biggest hit so far in her career would be Springtime in the Rockies (1942). The film teamed Grable with her future-husband, Harry James and also featured Carmen Miranda, in a supporting role. In 1943, Grable starred in two of her most well-known Technicolor musicals, Sweet Rosie O'Grady and the smash-hit Coney Island. Both films capitalized Grable tremendously, with Coney Island, ranking one of the top five successful films of the year.

By 1943, with Grable being named one of the "top ten movie-stars" in the world, and becoming 20th Century Fox's top money maker Darryl F. Zanuck (Fox's chief) soon named Grable his "favorite" contract-player.

Also in 1943, Grable's famous pin-up picture was taken and resulted in Grable being cast in Pin Up Girl (1944). The film showcased Grable's photo in several brief glimpses. Pin Up Girl received poor reviews but was a tremendous box-office success. In 1945, she made Diamond Horseshoe with Dick Haymes. The film was a success but Grable's next film The Dolly Sisters, co-starring rival June Haver, was Fox's second biggest success of the year with the first being Leave Her to Heaven.

In 1946, Grable appeared as Herself in a cameo role in Do You Love Me. This proved to be Grable's only film appearance for the year. Grable came back to the spotlight with the 1947 film,The Shocking Miss Pilgrim, but the film was overshawdowed by her succeeding project Mother Wore Tights, with one of her most frequent co-stars Dan Dailey. Mother Wore Tights was a major-success (Fox's most successful film of 1947) and is today known as Grable's "signature film."

Her next film, That Lady in Ermine, (1948), co-starred Douglas Fairbanks, Jr. and would become only a moderate success. However, Grable's next film, When My Baby Smiles at Me (1948), was a smash success this film again co-starred Dan Dailey. In 1949, Grable's film The Beautiful Blonde from Bashful Bend was released but proved to be a critical and box-office flop, which caused Grable's film career to begin to falter.

Motion-picture decline & retirement

In 1950, Grable made two widely successful films Wabash Avenue and My Blue Heaven. These films helped to bring Grable's star back to the public but it seemed as if Betty's career was nearing its end. Wabash Avenue, was a up-to-date remake of Grable's 1943 film Coney Island, and, she again co-starred with Dan Dailey for My Blue Heaven both films are known as musical classics.

In 1951, Grable made an up-to-date remake of her 1941 film, A Yank in the RAF, which was now titled, Call Me Mister, which was the last time Grable ever appeared in a film with Dan Dailey. Call Me Mister, proved to bring only moderate box-office success. After the release of the 1951 poorly reviewed musical, Meet Me After the Show, Grable took a break from acting turning down the lead role in The Girl Next Door, a role that would eventually go to rival June Haver.

In 1953, Grable returned to the silver screen for The Farmer Takes a Wife, with Dale Robertson and Thelma Ritter. The film was a remake of the 1935 film of the same name. The Farmer Takes a Wife, was highly publicized, but, was unfortunately, critically panned and proved to be a box-office failure.

Grable's last mainstream success for Fox was in How to Marry a Millionaire (1953), with Marilyn Monroe and Lauren Bacall. Some thought Grable and Monroe wouldn't get along but Grable was quoted as saying (to Monroe): "Go and get yours honey! I've had mine!" This was said because Monroe was replacing Grable as 20th Century Fox's leading sex symbol movie-star with Grable meaning she felt no threat, as she was nearing retirement.

Grable's last musical film appearance was in Three for the Show (1955) with up-and-coming comedian Jack Lemmon. Three for the Show, was released by Columbia Pictures making the film Grable's first film away from 20th Century Fox, since she signed with them in 1940.

Grable's final film role was in the comedy film, How to Be Very, Very Popular (1955) with newcomer Sheree North. This film was meant to reunite Grable with Marilyn Monroe, but Monroe turned it down. Afterward, Grable wanted the role of Miss Adelaide in the 1956 film Guys and Dolls, but the role went to Vivian Blaine after Grable skipped a meeting with the film's producer, due to the fact that her pet dog was sick.

In 1937, Grable married another famous former child actor, Jackie Coogan. He was under considerable stress from a lawsuit against his parents over his childhood earnings and the couple divorced in 1939.

In 1943, she married trumpeter Harry James. The couple had two daughters, Victoria and Jessica. They endured a tumultuous 22-year marriage that was plagued by alcoholism and infidelity. The couple divorced in 1965. Grable entered into a relationship with a dancer, Bob Remick, several years her junior. Though they did not marry, their romance lasted until the end of Grable's life.

Grable died July 2, 1973, of lung cancer at age 56 in Santa Monica, California. Her funeral was held July 5, 1973, 30 years to the day after her marriage to Harry James — who, in turn, died on what would have been his and Grable's 40th anniversary, July 5, 1983.

Among the luminaries attending her funeral were her ex-husband Harry James, Dorothy Lamour, Shirley Booth, Mitzi Gaynor, Johnnie Ray, Don Ameche, Cesar Romero, George Raft, Alice Faye and Dan Dailey. "I Had the Craziest Dream," the haunting ballad from Springtime in the Rockies, was played on the church organ. This song was introduced in the film by Helen Forrest. Betty Grable was interred in Inglewood Park Cemetery, in Inglewood, California.

Grable has a star on the Hollywood Walk of Fame at 6525 Hollywood Boulevard. She also has a star on the St. Louis Walk of Fame, and was inducted into the Hall of Famous Missourians in 2009. http://www.house.mo.gov/famous.aspx?fm=52

Hugh Hefner, founder of Playboy noted on National Public Radio's Morning Edition on April 23, 2007, in an interview with Terry Gross that Grable was his inspiration for founding the Playboy empire.


Watch the video: Betty Grable - Moon Over Miami 1941 - Kindergarten Conga (December 2021).